Diplomi-insinööri Antti Hanelius kuoli Espoossa Folkhälsanin hoivakodissa 12. toukokuuta 2025. Hän oli 94-vuotias, syntynyt Porissa 9. maaliskuuta 1931.
Helsinkiin jo varhaislapsuudessa muuttanut Hanelius kävi koulua Ressussa ja sen jälkeen Polilla. Hänen uransa voimalaitosteollisuuden parissa alkoi 1960-luvulla Helsingin kaupungin Energialaitoksella, kun hän osallistui Hanasaaren B-voimalaitoksen suunnitteluun. Sen jälkeen hän työskenteli Finn-Atomissa.
Teollisuuden Voima Oy:ssä Hanelius aloitti 1971 yhtiön kuudentena työntekijänä. Hän oli keskeisesti mukana käynnistämässä kahden ydinvoimalaitosyksikön rakentamista Olkiluotoon.
Koko laitosyksiköiden rakentamisvaiheen ajan Hanelius toimi prosessitekniikan toimiston päällikkönä vastaten myös mekaanisten laitteiden asennusvalvonnasta. Rakentamisprojekti oli suurin yksittäinen teollinen hanke Suomessa siihen mennessä. Teknisesti vaativaan hankkeeseen sisältyi luonnollisesti paljon yllätyksiä ja ongelmia. Niiden ratkaisemisessa Hanelius tunnettiin tiukasti TVO:n puolta pitävänä neuvottelijana.
Joviaalin luonteensa ja voimalaitosteknisen asiantuntemuksensa vuoksi hän nautti paitsi TVO:laisten myös laitostoimittaja Asea-Atomin projektihenkilöstön arvostusta.
Olkiluodon laitosyksiköiden valmistuttua Hanelius siirtyi PI-Consultingiin ja lopulta silloisen Suomen Voimalaitosyhdistyksen toimitusjohtajaksi. Eläkkeelle Hanelius jäi vuonna 1996.
Puoliso Meerin kanssa avioliitto ehti kestää lähes 70 vuotta, ja he saivat neljä lasta. Perheen asuinpaikaksi valikoitui Tapiola, jossa vanhempamme asuivatkin koko loppuelämänsä. Perustipa Antti sinne TapMe-partiolippukunnankin, ja hän oli myös aktiivisesti mukana taidemuseo Emman perustamisessa. Camping-matkat kesälomilla ympäri Eurooppaa laajensivat meidän lasten maailmankuvaa.
1970-luvulla kulttuurista aina kiinnostunut Antti löysi uuden, elämäänsä sittemmin paljon rikastuttaneen harrastuksen: maalaamisen. Työväenopiston maalauskursseilla muodostui ryhmä, joka perusti sittemmin Espoon Art -nimisen taiteilijajärjestön. Sen puitteissa tehtiin maalausmatkoja ja järjestettiin vuosinäyttelyitä. Maalausmatkat veivät Antin usein Etelä-Euroopan valoon, ja nähtiinpä hänet myös ikuistamassa Espoon vielä jäljellä olevia peltomaisemia.
Perhe oli vanhemmillemme äärettömän rakas, ja lukuiset juhlapäivien herkuista notkuvat juhlapöydät ovat meille osallistuneille jääneet ikuisesti mieleen.
Esko Hanelius
Ami Rastas
Antti Haneliuksen poika ja työtoveri TVO:ssa