Ruotsin laivaston katastrofaalinen takaisku 1600-luvulla koitui Tukholman matkailuelinkeinon siunaukseksi. Neitsytpurjehduksensa alkumetreillä uponneen kuninkaallisen Vasa-sotalaivan hylky on ollut pääkaupungin suosituimpia nähtävyyksiä.
Jo jonkin aikaa on ollut selvää, ettei reilut 60 vuotta sitten merenpohjasta nostettu valtava hylky kestä loputtomiin. Rakennusmateriaalina käytetty puu on hiljalleen kutistunut, ja painovoima painaa kasaan valtavaa hylkyä, joka on jo kallistunut.
Asiantuntijoiden mukaan Vasan kohtalona olisi lopulta keikahtaminen kyljelleen. Sen vuoksi hylylle on päätetty rakentaa uusi tukirakennelma ruostumattomista teräsputkista.
Huhtikuussa aloitetun projektin hinnaksi tulee noin 18 miljoonaa euroa, ja sen on määrä olla valmis ennen Vasan uppoamisen 400-vuotispäivää vuonna 2028.
Korjaustyön toteuttavan Alleima-yhtiön tutkimusjohtajan Jan Haraldssonin mukaan uutta tukirakennelmaa voi verrata ihmisen selkärankaan. Jotta se kestäisi, pitää teräsputkille porata läpimenoreiät pohjaan, mikä voi vaikuttaa vuorostaan hylkyyn.
– Kaikella mitä tehdään, on vaikutuksensa. Mutta luulen seurausten olevan pienempiä verrattuna siihen, ettei tehtäisi mitään, Haraldsson sanoo Dagens Nyheter -lehdelle.
Säilyy vielä seuraavat 333 vuotta?
Ruostumaton teräs ei reagoi hylyn puun erittämän hapon kanssa. Samasta syystä Vasaa tukeneet rautapultit vaihdettiin jo vuosia sitten teräksisiin. Mutta korjaaminenkaan ei tee Vasasta ikuista.
– Kaikki materiaalit hajoavat, mikä tarkoittaa, että lopulta laivaa ei ole. Mutta siihen kuluu vielä pitkä aika, projektipäällikkö Peter Rydebjörk sanoo DN:lle.
Tavoitteena on, että Vasa pysyisi kasassa vielä seuraavat 333 vuotta – yhtä kauan kuin se makasi merenpohjassa mudan ja vähäsuolaisen veden peittämänä.
Kuningas Kustaa II Aadolfin aloitteesta rakennettu Vasa valmistui vuonna 1628 kahden vuoden rakennustöiden jälkeen. 10. elokuuta se lähti ensimmäiselle purjehdukselleen Tre Kronorin -linnan rannasta.
Vain reilun kilometrin matkanteon jälkeen sivutuuli tarttui Vasan purjeisiin, minkä seurauksena alus kellahti kumoon ja upposi.
Hylky sai maata rauhassa pohjassa, kunnes etsintöihin ryhtynyt yksityishenkilö Anders Franzén paikallisti sen vuonna 1956. Lopulta hylky päätettiin nostaa. Ruotsalaiset saattoivat seurata 24. huhtikuuta 1961 toteutettua operaatiota maan televisiohistorian ensimmäisessä suorassa lähetyksessä.