Biologi ja luontokuvaaja Antti Koli esittelee matelijaterapiaa, jossa käärmeiden ja liskojen tarkkailu auttaa rauhoittumaan.
Matelijoiden tarkkailu vaatii kärsivällisyyttä ja rauhallisuutta, mikä tekee siitä rentouttavaa.
Suomessa on viisi matelijalajia, joista kaikki ovat rauhoitettuja. Niitä voi tarkkailla esimerkiksi Helsingin Uutelassa.
Antti Koli kuljeksii rauhaksiin merenrantakivikossa, katse tiukasti maassa. Hän selvästi etsii jotain.
”Kyyn näkeminen piristää aina”, Koli sanoo toiveikkaasti.
Koli on biologi, luontokuvaaja ja tietokirjailija, joka tykkää tarkkailla erityisesti matelijoita. Hän käy etsiskelemässä ja katselemassa niitä suunnilleen joka toinen päivä.
Matelijoiden perässä hän kulkee rannalla nytkin.
Antti Koli etsii rantakäärmeitä rantakivikosta meren äärellä Helsingissä. Hän käy täällä noin joka toinen päivä. Kun Koli teki matelijoista kirjaa (Suomen matelijat ja sammakkoeläimet), hän kävi etsimässä niitä päivittäin.
Missä sissari? Koli kutsuu sisiliskoa lempinimellä.
Koli pitää matelijoiden tarkkailua niin rentouttavana, että kutsuu sitä ihan terapiaksi, matelijaterapiaksi.
”Matelijat on tosi hyviä rauhoittumiseen”, Koli vakuuttaa.
Se tietysti johtuu siitä, että käärmeitä ja liskoja pitää lähestyä rauhallisesti, etteivät ne säikähdä pois. Lisäksi tarkkailtavaa on rajallisesti. Matelijat eivät kokoa pesää, eivät pyrähtele sinne tänne ja syövätkin harvakseltaan.
”Pari kertaa olen nähnyt rantakäärmeen syövän kivisimppuja, ja kerran sammakon”, Koli summaa.
Hän ei ole ikinä nähnyt kyykäärmeen ruokailevan, vaikka on tarkkaillut käärmeitä ja liskoja vuosia.
Metsien stressiä lievittävistä vaikutuksista on saatu tutkimustuloksiakin. Ehkä sama pätee myös yksittäisten eläinten tarkkailuun.
”Ylipäätään ajattelen, että olisi hyvä rauhoittua tarkkailemaan pidemmäksi aikaa sitä eläintä, jonka havaitsee, eikä juosta lajilta seuraavalle”, Koli sanoo.
Fakta
Suomen matelijat
Antti Koli on kuvannut tämän kyyn Helsingin Uutelassa toukokuussa 2021.
Suomessa on vähän luonnonvaraisia matelijoita, vain kolme käärmettä ja kaksi liskoa.
Kyy on Suomen ainoa myrkkykäärme, se saalistaa myrkyn avulla. Rantakäärme puolestaan nielee saaliinsa elävänä. Kangaskäärme on kuristajakäärme, joka elää Suomessa vain Ahvenanmaalla.
Vaskitsa on jalaton lisko, joka liikkuu usein hämärän aikaan. Sisilisko sen sijaan näyttää enemmän perinteiseltä liskolta.
Suomen matelijoista kangaskäärme on uhanalainen.
Kaikki viisi lajia ovat rauhoitettuja, kyy rauhoitettiin toissa vuonna. Rauhoitettuja eläimiä ei saa tappaa, pyydystää eikä muutenkaan häiritä. Pihapiirissä olevan kyyn saan siirtää muualle, kunhan ei vahingoita sitä.
Lumien väheneminen voi olla riski talven kylmähorroksessa viettäville matelijoille, sillä lumi on hyvä eriste. Liian kuivat ja kuumat kesät voivat myös rasittaa matelijoita. Lisäksi käärmeitä jää auton alle. Kyitä on myös vainottu.
Yhtään käärmettä tai liskoa ei vain tahdo näkyä Vuosaareen Uutelassa Helsingissä. Matelijaterapian vaikutukset tuntuvat silti:
Aurinko lämmittää takin läpi selkää. Rannassa liplattavat laineet, puissa laulelevat linnut. Mereltä kuuluu Allin naukaisuja. Kaikkialla tuoksuu meri keväisen vienosti.
Rentoutua näköjään voi ilman vilaustakaan matelijasta.
Samalla on hauska kuunnella Kolin tarinoita. Tässä kohdin hän näki viikko sitten rantakäärmeiden paritteluyrityksen. Iso naaras meni edellä karkuun ja kolme koirasta perässä. Naaras ei ollut vielä valmis.
Mutta kun naaras on valmis, käärmeistä muodostuu parittelupallo. Siinä yhden naaraan päällä ja kyljissä tungeksii 5–10 koirasta. Päät ovat lähekkäin ja hännät tönivät toisiaan.
Kun yhtä koiraista onnistaa, muut luovuttavat ja siirtyvät sivummalle lepäämään.
Paritellessaan käärmeet eivät häiriinny juuri mistään. Niillä on muuta mielessä.
Kevät sopii muutenkin matelijoiden tarkkailuun, kun ne lämmittelevät auringossa eikä kätkevää kasvillisuutta ole vielä liiaksi.
”Se on kyllä niin keväänmerkki, kun rantakäärme parittelee. Siitä tietää, että nyt on kevät.”
Rannalle astelee Tiina Toppila. Myös hän on etsimässä käärmeitä.
”Mikäs on sinun terapiaeläin”, Koli kysäisee.
Toppila miettii hetken. Käärme se ei ole.
”Ehkä hämähäkki”, Toppila sanoo yhä punniten. ”Tietysti myös rupikonna on niin maailman ihanin”, hän muistaa.
”Olen tosin niin terapian tarpeessa, että mikä vain eläin kävisi”, Toppila arvelee.
Rannalla Koli jatkaa käärmeiden etsintää. Lopulta onnistaa.
Rantakäärme on kiertynyt kauniille kerälle ison kiven kylkeen. Pään keltainen täplä erottuu hyvin.
Käärmettä voi katsella pitkäänkin, kun vain liikkuu rauhallisesti ja pysyy riittävän etäällä, noin neljän metrin päässä.
Kun on ollut riittävän pitkään paikallaan eikä eläin ole säikähtänyt, voi istahtaa paikoilleen noin metrin lähemmäs ja jäädä siihen tarkkailemaan.
Mitä siinä sitten tarkkaillaan?
”No, kyy voi vaikka vaihtaa asentoa”, Koli sanoo. Häntä naurattaa. ”Eli ei tapahdu paljon mitään.”
Antti Koli kuvasi Helsingin Uutelassa rannalla paistattelevan kyyn tänä vuonna jo maaliskuun alussa.
Rantakäärme ei välittänyt HS:n kuvaajasta Helsingin Uutelassa huhtikuun alussa. Rantakäärme on taitava uimari ja kalastaja. Se syö sammakkoita ja kaloja, mutta myös myyriä, hiiriä ja päästäisiä.
Rantakäärme on usein vähän vilkkaampi kuin kyy. Kesällä voi nähdä, kun se liukuu veteen kalastamaan.
Uutelassa paistatteleva yksilökin nostelee välillä päätään, ja lopulta purkaa keränsä ja ottaa pitkulaisemman muodon.
Sitten alkaa tapahtua, kiven alla on toinenkin matelija! Sameanruskea sisilisko työntää yläruumiinsa aurinkoon kiven alta. Sen jälkeen se ei liiku sitäkään vähää kuin rantakäärme.
Vuosaaren Uutela Helsingissä on mainio paikka matelijoiden tarkkailuun, sillä täällä elää kaikkia Manner-Suomen neljää matelijalajia. Vaskitsan Koli on tosin nähnyt täällä vain kerran, mutta rantakäärmeitä, kyitä ja sisiliskoja usein.
Sitten ovat tietysti sammakkoeläimet: vesilisko eli manteri, viitasammakko, tavallinen sammakko (ruskosammakko) ja rupikonna. Kaikkia niitä on Uutelan lammissa.
Uutelaan on tehty myös erillinen herppipolku (1,4 km), jonka varrella on tietotauluja matelijoista ja sammakoista. Tekstit on laatinut ja kuvat ottanut Antti Koli.
Käärmeitä voi etsiä tunnetusti kivikoista, mutta niitä voi nähdä myös aurinkoisilla rinteillä tai ojanpenkoilla. Samoin heinikoissa ja soilla.
Vaskitsoja voi nähdä ihan omassa pihapiirissäkin, kunhan piha ei ole liian siistiksi nypitty vaan maahan on jätetty lehtiä. Sisiliskoja on melkein missä vain avoimissa ympäristöissä, sillä niitä elää Suomessa Utsjokea myöten.
Sammakon eli ruskosammakon kutua Helsingin Uutelan lammikossa huhtikuun alussa. Sammakkoeläimet ja matelijat ovat molemmat vaihtolämpöisiä. Niitä kutsutaan yhteisellä nimellä ”herpit”.
Lopuksi Koli antaa omat ohjeensa matelijaterapian harrastamiseen:
1. Valitse avoin ja valoisa paikka.
2. Hetken pitäisi olla lämmin ja aurinkoinen. Ei saa tuulla liikaa.
3. Kun löydät matelijan, seiso hiljaa paikallasi 3–4 metrin päässä.
4. Kun käärme tai lisko on rauhassa, voit istahtaa alas ja tarkkailla sitä.
5. Mieti eläintä. Jos pystyt, koeta ihastua siihen vähän, edes pinnallisesti. Silloin matelija näyttää entistäkin hienommalta.
6. Kun kyllästyt, lähde pois.
7. Ja sitten seuraavana päivänä uudelleen.
